On se kumma…

Vuodesta toiseen sitä ihmetellään! Syitä haetaan kissojen ja koirien kanssa eikä syytöksiltäkään vältytä.

Muumipeikko

Hiihdä…

Niin… Kuinka ihmeessä ne norjalaiset hiihtää niin kovaa? On se kumma… Syitä on varmasti monia, mutta kaiken takana isossa kuvassa on sama ilmiö kuin kenialaisessa juoksussa (enkä puhu nyt viime aikoina julkisuudessa olleista harmillisista dopingitapauksista)! On se muuten kumma kuinka kenialaiset juoksevat niin kovaa!

Joskus taannoin olin Lahden Ahkeran järjestämässä tilaisuudessa kuuntelemassa silloista keskimatkojen juoksijaa ja nykyistä kirjailija-satusetää Wilson Kirwaa. Hyvä tarinankertoja oli mies jo tuolloin, liekö syynä afrikkalainen kulttuuri? Mies kertoi kyseisellä kertaa eräästä päivästään nuoruudessaan: “Aamulla oli kotona vesi loppu, joten Wilson juoksi pari kilometriä kaivolle ja takaisin. Kaivoreissun jälkeen oli suuntana koulu ja kulkutapana tietenkin omat jalat, kilometrejä kertyi jokunen kappale. Koulussa ei lounasta ollut tarjolla, joten Wilson juoksi kotiin ja takaisin syömään. Iltapäivällä oli koulussa vuorossa maastojuoksua, minkä jälkeen oli tietysti vielä kotimatkan vuoro. Päivän aikana juoksua kertyi 30-40km, nuorelle miehelle varsin paljon.”

lenkkietu0602MH_tr

…juokse…

Tarina on tietenkin vain yhden yksittäisen henkilön yhden päivän kuvaus. Jutun juoni on kuitenkin se, että kyseinen päivä ei varmasti ollut mitenkään erityisen poikkeava Wilsonin elämässä ja toisaalta ei myöskään erityisen poikkeava kenialaiselle nuorelle!

Palataanpa norjalaisten hiihtoylivoimaan. Lainatakseni seurakaverin ensihavaintoja Norjasta (terveisiä vaan Sepolla ;)):

“Ihmettelemässä kaikkialle meneviä latuja. Tuntui, että latukonekuski oli ajellut kaikkialla, mihin oli päässyt. Laduilla juokseminen näyttää olevan täällä melko yleistä.”  – Latuja riittää ja toisaalta laduilla juoksijaa ei heti ammuta, mikä kertoo suvaitsevaisuudesta muita liikkujia kohtaan.

“Täälläkin on maanantailenkit voimissaan – matkaan lähti 30-40 o-gruppalaista!” – Yhteislenkillä 30-40 juoksijaa, ei valitettavasti odotusarvo kotimaan yhteislenkeillä!

Norjan mestaruuskilpailut eivät myöskään ole mitkään ihan pikkukisat, mm. 20-v. poikien mestaruuskisassa 483 hiihtäjää!

Pointti tiivistyy pitkälti tähän artikkeliin.

Samaan aikaan Suomessa urheilulukiot ovat vaakalaudalla, koulujen välisiä kisoja lopetetaan säästösyistä ja liukkaalla kelillä sulalla kävelykadulla edestakaisin juokseja nuori saa pääosin halveksuvia katseita ja naurut.

P6151188

…tai vaikka leiki, kunhan liikut!

On se kumma, että norjalaiset hiihtävät ja kenialaiset juoksevat niin kovaa! EI, ei se ole! Molemmissa maissa a) iso osa nuorista oikeasti liikkuvat riittävästi ja b) arvostus lajia kohtaan on semmoinen, että urheiluun panostaminen ei ole uhka vaan mahdollisuus!

Suomalaiset ovat huippu-urheiluhullua kansaa. Tuntuu olevan iso ongelma kun menestystä ei tule niin paljoa kuin aiemmin… Sen voi nähdä ongelmana, mutta mielestäni ongelma on paljon syvemmällä urheiluun ja liikuntaan suhtautumisessa, ja etenkin perusliikunnasta vieraantumisessa! Se on paljon isompi asia kuin metalin väri MM-kisoissa!

“Ongelma” on kulttuurissa ja asenteissa eli meissä ihmisissä!

Ylös, ulos ja lenkille!

Kiitos ja anteeksi, Aleksi

P.S. saa jakaa

P.P. Kyllä, häpeäkseni joudun myöntämään, että tätä kirjoittaessa olen istunut nenä kiinni ruudussa, kun olisin voinut käyttää aikani paljon järkevämmin!

Posted on by Aleksi Anttolainen | Leave a comment

Opiskeleva urheilija

vs. urheileva opiskelija. Siinä on vissi ero!

Syyskuusta alkaen elämä on rullannut otsikon mukaisella agendalla. Itselleni on ollut pidemmän aikaa selvää, että seuraavat vuodet tullaan katsomaan mihin rahkeet urheilun saralla riittävät. Kun pitää valita urheilun ja koulun välillä valitsen urheilun ja muutenkin teen asioita urheilun ehdoilla. Voisi jopa sanoa, että urheilen paljon ja opiskelen vähän, vaikka reippaasti yli 30 opintopistettä syksyn aikana tienasinkin 😉

opiskelu70

Opiskelua parhaimmillaan…

Tähän asti urheilun ja opiskelun yhdistäminen on toiminut hyvin. Harjoittelu on sujunut suunnitelmien mukaan ja opiskelutkin riittävän hyvin, vaikka sisäinen perfektionisti välillä luennon väliin jättämisestä valittaakin.

Viime kirjoituksen jälkeen ollaan leireilty Tuusulassa liiton toimesta ja Vuokatissa seuralaisten kanssa. Muuten olen jauhanut perusduunia Jypin-kylässä ja nyt loma aikana vanhempien täysihoidossa. Mikäs tässä urheilijana ollessa! Treeni maittaa ja motivaatio on huipussaan!

IMG_7617

Tätä kulkua jalostetaan eteenpäin! © hirppa.kuvat.fi

Näillä näppäimin rupeaa kevään leirisuunnitelmat olemaan viilausta vaille paketista… Näyttää siltä, että keväällä vasta opiskelumotivaatio testataakin 😀 Luvassa on Portugalia, Espanjaa, Norjaa/Unkaria (vielä auki kumpi) ja Ruotsia. Mielenkiintoinen kevät luvassa, can’t wait!

Hyvää uutta vuotta toivottaen,

AAA

Posted on by Aleksi Anttolainen | 2 Comments

SM-erikoispitkä

Vuoden 2014 SM-kilpailut ovat takana päin! SM-kausi päätettiin 2010 vuoden Jukolan huikeissa maastoissa Kytäjällä. Matkana toimi erikoisen pitkä ja totutusti kilpailumuotona mies miestä -vastaan taistelu massalähdöllä.

SAM_1230

Eteenpäin! © Hyvinkään rasti

Jo kilpailun ennakko tiedoista oli pitkälti tiedossa mitä oli luvassa ja lähtöpaukun jälkeen kartan aukaistuani tilanne selveni entisestään! Pitkällä ykkösvälillä ison letkan mukana luin ensitöikseni hajonnat eli salmiakit x2 päällisinpuolin valmiiksi, minkä jälkeen siirryin päivän teemaan eli otin paikkani letkasta ja lueskelin kartasta missä mennään.

Kilometri kilometriltä alun kova vauhti tuntui rauhottuvan, porukka harveni ja vetomiehet vaihtuivat… Pienen virheen jälkeen osa porukasta pääsi karkuun ja siinä vaiheessa tuli mieleen, että siinäkö meni kärkisijat, yritin hiukan kiilata vauhtia, kuitenkin laiskalla suunnistuksella ja rastinoton hoiti paljon vetotöitä tehnyt (hatunnosto siitä) pronssimitalisti. Pari väliä myöhemmin kuitenkin rastilta lähtiessämmä vastaan tuli kuitenkin ylläri juuri karanneiden jätkien muodossa… Hetken “Mitä just tapahtu” -shokista toivuttuani löysin itseni hetkellisesti vetotöistä. Tässä vaiheessa pari kilometriä ennen maalia joukko oli tiivistyny kolmikoksi ja maali lähestyi vääjäämättä. Viimeisten vaativampien rastien jälkeen Eikka sekoili polun kanssa ja pääsimme yhdessä Måren kanssa karkuun. Lopun ryteikköpätkällä en pystynyt Mårea haastamaan, mutta lopputuloksena tiukan kisan jälkeen ensimmäinen yleisen sarjan SM-mitali hopean muodossa!!!

SAM_1242

© Hyvinkään rasti

Erityisesti päivän kulkupolitiikkaan miellitty kovasti ja jaksaminen oli erittäinen hyvällä tasolla! Tietenkin toivoisin, että olisin pysytynyt tekemään enemmän omaa suunnistustyötä ja vetää, mutta tänään siihen ei henkilökohtaisesti ollut niin paljoa varaa ja päivän kisamuodolla sekä radalla ei ehkä myös niin järkevää. Henkilökohtaisesti olisin, ehkä kaivannut hiukan kattavampia hajontoja ja/tai pari oikeasti pitkää väliä lisää… Ehkä niin porukkaa olisi saatu vielä paremmin hajalle 🙂

Tulokset

Fyysisesti nautin paljon, suunnistukselliset hiukan vähemmän! Kiitokset järjestäjille huikeasta maastosta ja hienosta kisasta! Ens vuonna uudestaan!!

Aleksi

Posted on by Aleksi Anttolainen | Leave a comment