Pääkoppa

Ei ole helppoo kun on vaikeeta… Samalla koputan puuta ja kiitän ettei isompia fyysisiä ongelmia enää ole – mitä nyt vasen ja oikea nilkka ovat edelleen hiukan eri paria.

Voisin turinoida pitkät pätkät kesästä, kisoista, kilsoista… Useamman päivän olen miettinyt mistä ja miten ajatuksia tänne rustaisin. Parempaan en tällä hetkellä pysty!

sivuille11

Kyseinen väli kertoo kaiken tämän hetken itseluottamuksesta… Toisin sanoen sitä ei ole

Pääkopan toiminta ratkaisee urheilussa paljon, se nähtiin myös Pekingissä taistelussa “maailman nopeimman miehen” -tittelistä. Lajissa nimeltä suunnistus pääkopan toiminnalla on kuulemma vielä erityisen suuri jopa valtava merkitys!

Alku kausi on ollut iso pettymys… Luottamus omaan tekemiseen ei tällä hetkellä päätä huimaa.

Nimetön

Itseluottamuksen etsimistä… huhtikuusta…

Syyskauden tärkeät kisat pukkaavat vauhdilla päälle, ihmeitä ei kerkeä tehdä, mutta tällä hetkellä vähintään puolikasta semmoista vaaditaan!

Kyllä se tekeminen siellä jossain on, toivottavasti ei kovin syvällä!

Kohti positiivista loppukautta,

Aleksi

Posted on by Aleksi Anttolainen | Leave a comment

Ennen ja jälkeen joulun

Vuoden 2015 suunnistajan joulu aka Jukolan viesti on takanapäin. Oma suoritus oli taidollisesti vaisu ja fyysisesti vielä huomattavasti paljon vaisumpi. Joukkue suoriutui kohtuullisen hyvin omalle tasolleen ja mikä tärkeintä seuran kehityksen suunta on erittäin oikea! Joten löytyhän tähänkin postaukseen jotain anti-negatiivistakin…

Louna_Jukola_2015

Louna-Jukola 2015

Edellisen postauksen ja sitä ennen hankitun reenivajeen jälkeen oli tarkoitus reenailla kohtuullisen paljon tai ehkä jopa vähän enemmän. Määrän keräämistä verottivat hiukan välitappiot pyörän ollessa huollossa ja monon rikkoutuessa rullalenkillä. Sain kuitenkin 60%-nilkasta huolimatta erinomaista lajinomaista treeniä pankkiin. Useammissa harjoituksissa rupesi olemaan positiivisia merkkejä ja löytyipä Jukolan alla hpk:sta kovan treenin kohdalta tämmöistäkin: “Maastossa meno rupes ekaa kertaa loukkaantumisen jälkeen olee vähän semmoista kuin sen pitääkin”

Liekö paikoin runsaasta harjoittelusta ja äärimmäisen kovasta omista vaatimuksista johtuen on kommentit kisojen kohdalla lähinnä ollut vastaavia:

“Vaisua on…”

“Helppo rata, yhden selkeän virheen tein (10s), muuten olin vaan lähinnä hidas :/”

“Loppu tunteroinen todellista taaperrusta. Yks surkea väli, jossa puskin suoraan hirveetä puskaa ja koukun kautta rastille. Muutenkin loppu melkosta tökkimistä…”

Grano_games2015_keskimatka

Grano games keskimatka… Etsi vuoden aivopieruvalinta 😀

Jukolan lisäksi kyseisiä lausahduksia on napattu viikkoa ennen juostuista Grano-gamesista.

Maanantaina kärsin perus Jukola-krapulasta maustettuna röörien tukkoisuudella. Tiistain hyvän fiiliksen perusteella luulin selviäväni vähällä. Keskiviikon aamupäivän jälkeen löi kuitenkin flunssan oireet takasin ja nyt pakko lepäilen toista kokonaista päivää putkeen. Kai tästä taas oppia saa ottaa…

Fiilis on kaikin puolin vähän vaisu… No… koitetaan saada mies fressiksi ja päästä takaisin treenin makuun (ehkä jo huomenna :)). Ja yritetään nauttia kaikesta muusta!

Hyvää Jussia kaikille,

Aleksi

Posted on by Aleksi Anttolainen | Leave a comment

Kevätkausi paketissa…

Käteen jäi kirves, puolikuntoinen nilkka ja elämäni ensimmäinen B-finaalipaikka.

Viimeisen jätin (tätä kirjoittaessa muoto tosin vielä jätän) säälittävästi käyttämättä ja keskimmäinen kuntoutetaan viimeisen päälle! Ensimmäistä en kaikesta huolimatta heitä kaivoon.

Paha-vihainen-sarjakuva-hymioe-T-paidat

Ei paljoo naurata…

Kevään pääkisan saldo löytyy tästä. En ollut riittävän hyvä, toisin sanoen olin huono. Päästin tekemisen pahasti käsistä yhdessä rastinotossa ja toisaalta en päässyt jalallakaan yhtään mihkään :/

Pohdinnan ja opin paikka!

Rentoutta hakien, Aleksi

P.S. Palaan asiaan… joskus…

Posted on by Aleksi Anttolainen | Leave a comment