On se kumma…

On se kumma…

Vuodesta toiseen sitä ihmetellään! Syitä haetaan kissojen ja koirien kanssa eikä syytöksiltäkään vältytä.

Muumipeikko

Hiihdä…

Niin… Kuinka ihmeessä ne norjalaiset hiihtää niin kovaa? On se kumma… Syitä on varmasti monia, mutta kaiken takana isossa kuvassa on sama ilmiö kuin kenialaisessa juoksussa (enkä puhu nyt viime aikoina julkisuudessa olleista harmillisista dopingitapauksista)! On se muuten kumma kuinka kenialaiset juoksevat niin kovaa!

Joskus taannoin olin Lahden Ahkeran järjestämässä tilaisuudessa kuuntelemassa silloista keskimatkojen juoksijaa ja nykyistä kirjailija-satusetää Wilson Kirwaa. Hyvä tarinankertoja oli mies jo tuolloin, liekö syynä afrikkalainen kulttuuri? Mies kertoi kyseisellä kertaa eräästä päivästään nuoruudessaan: “Aamulla oli kotona vesi loppu, joten Wilson juoksi pari kilometriä kaivolle ja takaisin. Kaivoreissun jälkeen oli suuntana koulu ja kulkutapana tietenkin omat jalat, kilometrejä kertyi jokunen kappale. Koulussa ei lounasta ollut tarjolla, joten Wilson juoksi kotiin ja takaisin syömään. Iltapäivällä oli koulussa vuorossa maastojuoksua, minkä jälkeen oli tietysti vielä kotimatkan vuoro. Päivän aikana juoksua kertyi 30-40km, nuorelle miehelle varsin paljon.”

lenkkietu0602MH_tr

…juokse…

Tarina on tietenkin vain yhden yksittäisen henkilön yhden päivän kuvaus. Jutun juoni on kuitenkin se, että kyseinen päivä ei varmasti ollut mitenkään erityisen poikkeava Wilsonin elämässä ja toisaalta ei myöskään erityisen poikkeava kenialaiselle nuorelle!

Palataanpa norjalaisten hiihtoylivoimaan. Lainatakseni seurakaverin ensihavaintoja Norjasta (terveisiä vaan Sepolla ;)):

“Ihmettelemässä kaikkialle meneviä latuja. Tuntui, että latukonekuski oli ajellut kaikkialla, mihin oli päässyt. Laduilla juokseminen näyttää olevan täällä melko yleistä.”  – Latuja riittää ja toisaalta laduilla juoksijaa ei heti ammuta, mikä kertoo suvaitsevaisuudesta muita liikkujia kohtaan.

“Täälläkin on maanantailenkit voimissaan – matkaan lähti 30-40 o-gruppalaista!” – Yhteislenkillä 30-40 juoksijaa, ei valitettavasti odotusarvo kotimaan yhteislenkeillä!

Norjan mestaruuskilpailut eivät myöskään ole mitkään ihan pikkukisat, mm. 20-v. poikien mestaruuskisassa 483 hiihtäjää!

Pointti tiivistyy pitkälti tähän artikkeliin.

Samaan aikaan Suomessa urheilulukiot ovat vaakalaudalla, koulujen välisiä kisoja lopetetaan säästösyistä ja liukkaalla kelillä sulalla kävelykadulla edestakaisin juokseja nuori saa pääosin halveksuvia katseita ja naurut.

P6151188

…tai vaikka leiki, kunhan liikut!

On se kumma, että norjalaiset hiihtävät ja kenialaiset juoksevat niin kovaa! EI, ei se ole! Molemmissa maissa a) iso osa nuorista oikeasti liikkuvat riittävästi ja b) arvostus lajia kohtaan on semmoinen, että urheiluun panostaminen ei ole uhka vaan mahdollisuus!

Suomalaiset ovat huippu-urheiluhullua kansaa. Tuntuu olevan iso ongelma kun menestystä ei tule niin paljoa kuin aiemmin… Sen voi nähdä ongelmana, mutta mielestäni ongelma on paljon syvemmällä urheiluun ja liikuntaan suhtautumisessa, ja etenkin perusliikunnasta vieraantumisessa! Se on paljon isompi asia kuin metalin väri MM-kisoissa!

“Ongelma” on kulttuurissa ja asenteissa eli meissä ihmisissä!

Ylös, ulos ja lenkille!

Kiitos ja anteeksi, Aleksi

P.S. saa jakaa

P.P. Kyllä, häpeäkseni joudun myöntämään, että tätä kirjoittaessa olen istunut nenä kiinni ruudussa, kun olisin voinut käyttää aikani paljon järkevämmin!

This entry was posted in Kilpailut. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published.