Yliyrittämisen oppimäärä

Näinhän tässä taas kävi…

Olisi kiva kirjoittaa onnistumisista, hassunhauskoista tapahtumista ja hyvistä fiiliksistä kisojen jälkeen. Viikonloppu laittoi kuitenkin taas ajatusmyllyn raksuttamaan ja terapiatekstiähän siitä sitten pukkaa.

aaaa

Tässä vaiheessa karsintaa olin vaihteeksi jäämässä suunnistuseläkkeelle…

Karsinnan tulokset. Joo, ei mennyt nausteriin ja puolessa välissä loppu sitten into lopullisesti.

Faktat – Fysiikka ei ole sitä mitä se parhaimmillaan on ollut ja sillä tullee kärkiäijille liikaa takkiin – täysin lapanenkaan tämän hetken kulkupolitiikka ei ole. Taitopäälliköksikään ei meitsiä voi haukkua, mutta toisin kuin muutama vuosi takaperin, koen ymmärtäväni miten suunnistaa ja parhaimmillaan myös suunnistan teknisesti hyvin. Kyseisiä havaintoja tukevat myös edellisten viikonloppujen tuloslistat. Husqvarna ja E-games 1.pv

Viimeiset kaksi vuotta olen kuitenkin lähinnä alisuorittanut tärkeissä kisoissa. Toisin oli homma junnusarjoissa sekä ensimmäisenä miesten sarjan vuotena. Suunta on siis ollut täysin väärä. Mitään yksinkertaista syytä tähän ei varmasti ole… Oman analyysin mukaan tiivistyy tämä synkkä suuntaus yhteen rumaan sanaan. En tykkää puhua yliyrittämisestä, sillä kyseisellä sanalla on helppo selitellä huonoja suorituksia ja täten jättää itse ongelmat kohtaamatta. Jälkikäteen mietittynä viime vuosien ”arvo”kisasuoritukset ovat sisältäneet lähinnä älytöntä fysiikka edellä tuuppausta, väkisin yrittämistä, itseluottamuksen puutetta, epätoivoa ja kaikkein vähiten kaikkein tärkeintä eli perusteltua rauhallista suunnistustekemistä…

 

Ongelma – Kun on parhaimmillaan pystynyt taistelemaan kärkisijoista, tietää omaavansa potentiaalin korkeammalle ja tahto pärjätä paremmin on valtava, ei ole aina helppoa lähteä tekemään omaa perussuoritusta kun tietää fyysisen vireen olevan keskeneräinen. Sen siitä saa kun sen hetken realiteetit ja halut eivät kohtaa.

P7S_2499

Sunnuntaina tekemisen meininkiä havaittavissa (Y)

Pieniä pääkopan asioita, jotka nopeastikin korjattavissa… Mutta eivät välttämättä niin helposti! Uskoa itseensä, positiivisuutta ja tekemisestä nauttimista – niillä se lähtee 🙂

Toivottavasti yliyrittämisen oppimäärä on pikku hiljaa käyty meitsin osalta läpi… Vaikka nyt edes tämän kauden osalta.

Uutta matoa koukkuun ja hallittua perussuoritusta tekemään!

AAA

P.S. Sunnuntaina kävin näyttämässä itselleni, että kyllä mä tän homman osaan. Betoni

This entry was posted in Kilpailut. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published.